Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

25.5.2017

Voisiko hääpäivää viettää paremmin?

Hevosia arkena, hevosia juhlana!


Meillä on tänään mieheni kanssa vuosipäivä, joka vietettiin totuttuun tapaan arkisilla aherruksilla, sekä käymällä treenaamassa harjoituskisoissa, Kotkan kilparatsastajien järjestämissä koulukisoissa. Menimme ponin kanssa helppo B:0, joka on lyhyen radan helppo ohjelma. Ponin kanssa olemme menneet vain pitkän radan ohjelmia, ja noinkin pienellä ratsulla oli kyllä vaikeaa mahtua pienelle radalle.

Kisoihin lähdimme oikeastaan vain siksi, että paikalla oli valmentajani, jolta saisin apua verryttelyyn. Ja koska suunnitelmamme on muuttaa tapaani ratsastaa ponia radalla. Tai siis nimenomaan saada minut ratsastamaan sitä radalla, eikä vain tyytymään siihen mitä poni tarjoaa, oli tämä tilaisuus mainion matkan päässä harjoittelua varten.


Pisteitä tuli laidasta laitaan 4,5-8,5 välillä. Väärä laukka tiputti niin mukavan pisterivin hieman alaspäin, mutta mitäs jätin ponin valmistelematta ja yksin kesken noston. Mutta useampi 7-8 numero lämmitti kyllä mieltä. Lopputulokseksi 68,600% joka riitti helposti luokan voittoon.  Ja koska valmentajani oli tyytyväinen suoritukseen ja siihen, että saimme radalla pätkittäin tosi hyvääkin ravia, täytyy minun olla tähän itsekin tyytyväinen. Perfektionisti..


Voittajan on helppoa hymyillä!  



24.5.2017

Kesä tulee!


Kesä on ihanaa aikaa. Minulle hevosen omistajana tärkeää on, että hevoseni saavat elää kesän nauttien siitä, eli laiduntaen. Hevonen on ruohon syöjä, laiduntaja, ja jokaisen omistajan velvollisuus on antaa hevoselle siihen mahdollisuus. Hevosen täytyy saada laiduntaa edes se pieni aika vuodesta, jonka Suomen sääolot mahdollistavat. Niittoheinä tarhaan ei korvaa laidunnusta.

Poneista Kotti on ollut jo viikon laitumella, totuttelun jälkeen. Kottillle on varattu oma laidunalue, jossa poni saa viettää koko kesän. Laidunnus aloitetaan aikaisessa vaiheessa, jolloin laitumella ei ole vielä paljoa syötävää. Näin ponin aika kuluu enemmän ruuan etsimisessä, kuin syömisessä, eikä ole niin suurta pelkoa ylensyönnin haittapuolista. Toki laitumella on ruokaa riittävästi ja sen huomaa kyllä ponin muhkeasta ulkoasusta. Aikainen laidunnus aloitetaan myös sen takia, että poni kerkeäisi omin voimin pitämään koko suuren laidunalueen matalana, sillä hevoset eivät syö korrelle kasvanutta heinää. Meidän laidunalueelta löytyy moninainen kasvikunta, sillä pellot ovat pääasiassa olleet luonnonhoitona pitkän aikaa. Sieltä löytyy yhtälailla rikkakasveja kuin hyötykasvejakin, useita eri lajikkeita.


Siiri on totutellut vihreään myös hetken aikaa ja aloitti tänään puolipäiväisen laidunnuksen, vuorotellen varsojen kanssa. Siirin kohdalla pelkään eniten ylensyöntiä ja paisumusta. Se on ahne, ja syö tasan kaiken mikä syötävissä on. Antoi sille ruokaa kuinka paljon tahansa, kaikki uppoaa. Poikien kanssa ei moista ahneutta ole havaittavissa, niillä on aina ollut nenän edessä liiaksikin ruokaa, joten ne ovat todenneet ahnehtimisen tarpeettomaksi. Siiri on elänyt laumassa, jossa ruokaa on paisuvaisuuteen taipuvaisten sukulaistensa vuoksi jouduttu hieman rajoittamaan, eikä vapaa heinä näin ollen ole ollut talvikausina vaihtoehtona.


Varsoille riittävä korsirehun saanti on tärkeää, jotta niiden suolisto kehittyy ja kasvaa kunnolla. Se on lähtökohta hyvään tulevaisuuteen. Aliravitut ja nihkeällä ruokamäärällä olleet varsat ovat aikuisiälläkin kuivan kesän oravan näköisiä "kevyt linjaisia" ja kaitarunkoisia, sillä niiden suolisto ei ole kasvanut ja kehittynyt varsa-aikana kunnolla, puutteellisen suoliston täytteen vuoksi. Niihin ei sitä pintaa saa tarttumaan myöhemmälläkään iällä kovin helposti. Laidunaika on varsoille erittäin tärkeää heti maitovarsana ollessa, mutta etenkin sen jälkeiset varsa-ajan vuodet. Meidän orivarsat saavat oman plantaasin, johon kuuluu metsää ja valtavan suuri laidunalue. Tilaa riittäisi useammallekin varsalle, mutta kaksi pojan koltiaista saa tälle kesää riittää.


Siirin oma laidunalue saa seuralaisen. Meille tulee kesäksi ori. New Forest -ori Horshaka Je t'Aime 44 NF on viikon päästä astumassa tiluksillamme, koko kesän. Jami on I palkinnon kantakirjaori, joka ottaa meillä tammoja vastaan. Myös Siiri on tarkoitus astuttaa Jamilla, jotta vuoden päästä pääsisimme odottelemaan taas omaa pientä forresteria. Samalla minulle tulee yksi ratsu lisää valmisteltavaksi loppukesän karkeloihin.


Tästä ei ehkä kesä parane!

17.5.2017

Kohta olympialaisissa!


Kottin salainen haave on olla DD:n tilalla Elmo Jankarin kisaratsuna. Siihen unelmaan nuori poni on valmis tekemään kovasti töitä. Niinpä poni esteratsastajineen treenasivat sunnuntaina erilaisia esteitä, Harjun uusien minimaastoesteiden parissa.





Jaana on tehnyt Kottin kanssa mielettömän hienoa työtä esteiden parissa. Heillä on takanaan alle vuosi yhteisiä treenejä, joita on pyritty pitämään kerran viikkoon. Siihen väliin on kuitenkin mahtunut paljon taukoja, sillä poni on lorvinut lomaillessa ja matkaan on mahtunut muitakin mutkia. Mutta silti poni on jo ihan mielettömän hyvällä mallilla esteilläkin. Nyt tämä hurjapää -kaksikko on menossa kilpailemaan ensi viikolla näiden esteiden pariin. Aika nastaa!

13.5.2017

Supreme Horse Care Champion -sarjakilpailun ensimmäinen osakilpailu


Ulkokausi on vihdoin avattu, tänäkin vuonna Hyvinkäällä. Tarjolla viisi -vuotiaalle nuorelle oli 3-tason kilpailuissa Supreme Horse Care Champion -sarjan ensimmäinen osakilpailu.  Kilpailusarjat ovat kolmelle eri ikäluokalle, kaikille omansa. Nelivuotiaana kisasimme nelivuotiaille avointa paccelli cuppia, nyt tavoitteena on kisata tämä vuosi viisi vuotiaiden omaa sarjaa. Kun ikää tulee, täytyy nostaa myös vaatimustasoa. Niinpä tänä vuonna kilpailemme jo helppo A -tasolla.

Osakilpailuja on neljä, joista jaetaan cup pisteitä. Seitsemän eniten pisteitä kerännyttä ratsukkoa pääsee finaaliin, joka ratsastetaan lokakuussa Ypäjällä.

Ensimmäisissä kilpailuissa on tarjolla helppo A FEI esiohjelma 5-vuotiaille hevosille. Ohjelma tarjoaa jo hieman tekemistä, sillä siinä on sekä ravissa, että laukassa esitettävä harjoitus-, keski- ja kootut askellajit. Käynnissä vaaditaan keskikäynti tuntumalla ja vapain ohjin. Laukannostot tulevat käynnistä, sekä laukka vaihdetaan käynnin kautta.

Neli- ja viisivuotis talvella on siis saanut tehdä hommia, jotta pysyy ikäluokkansa mukana. Ja saa jatkossakin tehdä, jos mielii tulevina vuosina pysyä mukana nuorten hevosten sarjoissa. Ponillehan kova suoritus on jo olla mukana näissä hevosten kinkereissä, eipä näissä ole pahemmin muita poneja vastuksena ollut kertaakaan. Välillä ponia katsellaan siellä nenänvartta pitkin, mutta minkäs me sille voimme?

Yleensä olemme olleet lähtövuorossa melko ensimmäisten joukossa, mutta tänään olimme toiseksi viimeisiä. Kerkesin katsoa ensimmäisiä suorituksia rauhassa, ennen kuin oli edes tarve lähteä laittelemaan ponia valmiiksi. Luokassa oli yhteensä 14 osallistujaa, ja lisäksi yksi luokan ulkopuolinen. Olipa kiva nähdä muiden suorituksia ennen omaa vuoroa. Sai huomata, ettei ne ikätoverit sen kummenpia olleet. Tavallisia viisivuotiaita, joista osa suoritti hyvin tasollaan, osa ei vielä niin hyvin. Siispä ponin kanssa sai olla ihan luottavaisin mielin, sen suoritusvarmuus ja tasaisuus on jo niin monta kertaa nähty.

Olen valmennuksissa ratsastanut raipan kanssa, ihan sillä silmällä, että voin sen ottaa myös radalle. Nuorten hevosten luokissa sallitaan raippa. Kotti jännittyy raipasta, eikä sitä sillä sen vuoksi käytetä, mutta halusin lopettaa kierteen, johon ollaan ajautumassa -> poni jää pohkeen taakse radalla. Raipan läsnäolo auttaa, jos sitä ei käytä.


Verryttely onnistui vihdoin ja viimein hyvin. Kisapaikalla oli verryttelyyn varattu kentän päätyä sekä maneesia. Suuri osa pörräsi kentällä, joten maneesi oli tyhjä. Mikäs sen parempaa meille, kun Kotti niin kovasti nyt muista ratsuista jännittyy. Sain verrytellä ratsuni rauhassa, reippaassa ravissa ja laukassa. Muutamia väistöjä ja laukka - käynti - laukka -siirtymiä, ennen kuin maneesiin tuli villinpää seuraa ja me olimme valmiita poistumaan. Kerrankin olin hyvillä mielin verryttelyn jälkeen. Hetken aikaa käveltiin vielä ulkosalla, ennen kuin oma vuoromme oli mennä radalle. Radalla kerkesin vielä hyvin ravailemaan ja laukkaamaan, ennen lähtömerkkiä. Sain ponin omasta mielestäni mukavasti avuille ja teräväksi. Juuri sellaiseksi, mitä piti.

Radalle lähdettiinkin valmennuksessa suunnitellun mukaisesti vasemmassa kierroksessa, jotta saan hyvin vasemman jalan läpi, jotta poni pysyy pysähdyksessä suorana. Jos käännyn oikeassa kierroksessa, poni jää helposti ulkoavuista mykäksi ja siirtyy pysähdyksessä vinoksi. Pysähdys onnistui ihan hyvin, ei aivan tasajaloin, mutta ihan ok silti. Liikkeelle taas harjoitusravissa, josta paras työntö jäi kyllä pysähdykseen, mutta matka jatkui puoliympyröihin ja sen jälkeiseen ravin kokoamiseen. Lävistäjä keskiravissa, joka jäi vaisuksi. Kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa ja sen jälkeen uusi keskiravin yritys. Pieni rikko kertoi, ettei tänään kannata pyytää enempää. Poni ei ollut riittävästi takaosansa päällä, joten keskiravi ei vaan lähde kunnolla takaa. Koottua ravia, pysähdys ja peruutus. Kyllähän se lämmittää mieltä, kun rataa ei muutoin arvostella samalla tavoin, kuin normaalit kouluradat arvostellaan ja kommentoidaan kohta kohdalta.

Käyntiä, marssiva keskikäynti oli ajatuksissa, ihan ei niin marssilla lähtenyt, mutta oli tahdiltaan puhdasta ja se on pääasia!

Laukannosto käynnistä sujui ihan ok, ottaen huomioon, että edellisillan treeneissä se ei sitten sujunut laisinkaan. Keskilaukkaa puoliympyrä, laukan kokoamista ja täysikaarrolla suunnan vaihto. Siirtyminen käyntiin. Kaikki tasaisen varmasti, tahdikkaasti ja rikkeettömästi. Uusi laukka, lävistä ja vastalaukkaa, siirtyminen raviin. Taas tuntui hyvältä, poni parani askel askeleelta! Ravissa vielä puoliympyrää ennen lopputervehdykseen menoa. 

Yksi parhaista radoistamme, ellei paras. Ja se näkyi kieltämättä myös tuloksissa. Poni päräytti tauluun 67,800% tuloksen, jolla irtosi seitsemäs sija!

Ravi 6,8
Puhdas, tahdikas.
Venytyksessä tahti kiihtyy.
Pieni tahti virhe jälkimmäisessä.

Käynti 6,8
Puhdas, voisi olla energisempi.
Saisi olla rennompi ylälinjasta.
Saisi olla matkaa voittavampaa.

Laukka 6,4
On kiireinen.
Puhdas tahdiltaan.
Oikea laukka saisi olla pyöreämpi ja tasapainoisempi.

Kuuliaisuus 7,0
Tasaisella tuntumalla.
Hieno pysähdys ja peruutus.
Usein hieman kiireinen, saisi kantaa paremmin askeleessa.

Yleisvaikutelma 6,9
Kiltti ja yhteistyöhaluinen,
paikoin vielä tasapainoton.


Olin niin tyytyväinen poniin ja suoritukseen, ettei tuosta otuksesta ylpeämpi voisi enää olla. Stewardikin kehui ponin luonnetta ja tyyneyttä suorituksen jälkeen, kuinka viisivuotias voi olla noin kiltti?! Kotti vaan on. Tästä on kyllä mahtavaa lähteä jatkamaan kautta ja sarjaa eteenpäin. Seuraava osakilpailu on kesäkuussa Pornaisissa. Mutta huomenna Harjun uusien maastoesteiden pariin, toisen ratsastajan kanssa.

9.5.2017

Keväistä iloa


Neljävuotias Siiri kehittyy ratsun alkutaipaleella todella kivasti. Se kantaa ratsastajan kummassakin kierroksessa, jokaisessa askellajissa. Selkään nousussa Siiri seisoo paikallaan kuin nakutettu, siitä suuri plussa tammalle. Muutoin ratsastaessa se on vielä hätäinen, voimaton ja tasapainoton. Siis täysi raakile. Siiri neiti on käynyt myös maastossa ja on kokemattomaksi poniksi varsin fiksu ja rehti poni, joka ei pelkää edes vastaan tulevia traktoreita.



Forresteri tamman kuuluu olla pidempi runkoinen, kuin saman rodun miespuolisten otusten. Siiri kantaa selkeää tammaleimaa ainakin tällä osa-alueella. Se tuntuu lyhyen ja kompaktin Kottin jälkeen oikealta valtamerialukselta. Pitkän rungon lisäksi Siiri on takakorkea. Tasapainottomuuden vuoksi sen on vielä hankalaa saada itseään ratsulle optimaalisempaan työskentely moodiin, se ei jaksa kantaa takaosallaan, eikä se saa vielä takasiaan kunnolla rungon alle. Sen vuoksi meillä on etupainoinen, edestä todella epävakaa ratsu, jonka on hankala taipua, ajoittain myös hankala jopa kääntyä.




Ongelmien ratkaisun ensimmäinen vaihe on tunnistaa ongelmat. Suurin ongelma koko epävakaassa valtamerialuksessa on eteenpäin pyrkimyksen puute. Siiri liikkuu eteenpäin hätäilemällä ja kiireesti, se ei kuitenkaan ole pohkeen edessä. Sen tasapainottomuus on varmasti yksi syy siihen, että sen on hankala liikkua takaa eteen aktiivisesti. Aktiivista on vain etujalat ja kaikki mikä jää niiden etupuolelle.  Siksi lääkkeeksi kirjataan paljon maastoilua. Siellä kasvaa kunto, tasapaino ja kantovoima, kolme kärpästä yhdellä iskulla.




Laukka on askellajeista helpointa ja luonnostaan erinomaista. Siirillä on etupainoiseksi ratsuksi hyvinkin ilmava ja ylöspäin suuntautunut laukka, jossa istuminen on todella miellyttävää. Laukka on pehmeää ja helposti rullaavaa. Siinä onnistuu Siirillä myös pukkihyppelöt.






Näin meillä sujuu Siirin kanssa.

29.4.2017

Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua

Ponit myyntiin nyt heti, tää loppuu nyt tähän. piste!




Sellainen alkuviikon agenda ja tästä aiheesta käytiin kiivaasti keskustelua, vähemmän kiivaasti myös, sillä mököttäminen alkoi tuntua toimivammalta taktiikalta. Huomaisivat jo, että minulla on paha olo!
Maanantai suorastaan vedin ranteet auki, tai olisin vetänyt, jos olisi ollut jotain terävää tai edes tylsää asetta jolla tehdä niin. Sukuvika on, jos suksi ei luista.

Ratsastin ponilla nro 1. eli Kottilla. Kotti oli ihana oma itsensä, mutta jotain jäi puuttumaan meidän treeneistä. Ja se jokin oli ratsastajan itsevarmuus. Olen asettanut itselleni riman korkealle, liian korkealle. Huonoina päivinä en vain kykene saavuttamaan tekemiselläni sitä rimaa, jonka itse itselleni asetan. Mutta en osaa ottaa olosuhteita huomioon, jotta laskisin rimaa alemmaksi. Kiusaan itseäni henkisesti. Ja siitäkös kaikki sai alkunsa.


Tiistain piti olla nollauspäivä. Ponilla piti olla estetreenit sen oman esteratsastajansa kanssa tietenkin. Mutta kuinka ollakaan, aamulla koira aloitti synnyttämään pieniä mustia pentujaan. Ensimmäinen pentu syntyi hienosti. Mutta toista odoteltiin, ja odoteltiin. Alkoi painaa iltapäivä päälle, ja estetreenit oli peruttava. Ultrassa oli näkynyt ainakin neljä pentua, joten kolme piti vielä saada ulos. Lopulta yöksi jo muuttunut päivä päättyi ikäväksemme siihen, että neljästä pennusta meillä oli vain puolet elossa ja toiset kaksi kuolivat liian pitkäksi venyneeseen synnytykseen, vaikka koiraa autettiin kätilön roolissa. Tai siis mies auttoi..

Tiistaina en siis ratsastanut ponilla, eikä ratsastanut kukaan muukaan. Sekös laittoi vielä kaiken ikävyyden päälle harmittamaan. Kun kaikki menee pieleen, niin ne todella menee!


Keskiviikkona oli edessä 1-tason koulukisat, iltakisat. Lähtökohtaisesti sitä ajattelee, että alemman tason kisoissa tuomarointi olisi kannustavaa ja vähemmän kriittistä, kuin esimerkiksi aluekisoissa. Mutta mitä vielä! Alussa lähti jo homma kusemaan verryttelyn merkeissä. Villit kisat, villit verkat. Verryttely oli ponin mielelle pahinta ikinä! Reaktiot, joita se teki mestaruuksissa ei ollut laisinkaan tällaisia, sillä poni oli silloin kuitenkin hallinnassa. Ja alkuun se oli nytkin, mutta se joutui liian monta kertaa epäreiluun tilanteeseen verryttelyn aikana, jonka vuoksi se söi poninkin viimeiset luottamuksen rippeet. Lopulta se säikkyi kaikkia vastaan tulevia tai vierestä kulkevia hevosia aivan holtittomasti. Kyllä otsaan kasvoi iso uloke, sapetti aivan mielettömästi ponin takia. Vaikka olisikin kiltti poni, ei silti tarvitsisi hännässä kiinni roikkua tai kyljet kosketuksissa ohi kulkea! Jonakin päivänä oikeasti toivon, että ponini uskaltaa varoittamatta latasta kunnolla! Ei siksi, että haluaisin toisten hevosille käyvän jotain, vaan siksi, että ratsastajat oppisivat pitämään turvavälit ilman varoitusfanfaareja myös ponien kohdalla!

Tiedostin kyllä, että poni tekee verryttelystä huolimatta tasaista jälkeä, mutta olisihan se nyt hyvä, että radalle pääsisi henkisesti voimissaan olevan ponin kanssa, eikä niin, että se huokaisee helpotuksesta ja lamaantuu käpertyen kuoreensa, kun kokee olevansa vihdoin turvassa.


Rata meni ihan ok, meillä oli hyviä pätkiä ja hieman heikompia pätkiä. Mikä itseäni pisti arvostelussa eniten sapettamaan, oli se ettei hyvien ja huonojen pätkien pisteytyksessä ollut mitään eroa! Oli siis sikäli ihan sama, miten puksautteli radalla, oli numero joko 6 tai 5,5. Yhden seiskankin saimme, mutta mielestäni täysin väärässä kohdassa.

Radan jälkeen minulla oli ihan hyvä fiilis, sellainen, että ei tämä nyt niin paskaa olekaan. Mutta tuloksen saatuamme oli kuin olisi kauhalla kaadettu paskavuori päälle. Ole hyvä, 56 ja risat! Niin siis, että mitä?!

Lopputuloksissa prosentit oli kuitenkin korjattu oikeiksi, jota en kyllä itse edes olisi arvannut muutoin tarkastaa. Mutta silti vain 58 ja risat. Ei kuulkaa paljoakaan lämmittänyt, ja haaveilin taas rustaavani myynti-ilmoituksia.. Niin ne asiat aina ratkaistaan! Paskasta sisuuntuneena laitoin korvanappiin Elastinea ja lähdin lenkille. Siinä juostessani eteenpäin, kuunnellen sanoja "hanskat ei tipahda, periks ei anneta.. Jatkan, jaksan vaikka väkisin.. Katse eteen ja suunpielet ylöspäin, teen vastoin käymisesta voimaa". Päätin, että periksi ei perhana nyt anneta!


Torstaina meillä oli heti aamusta valmennus. Sitä ennen kuitenkin ratsastin Siirin alkulämmöiksi, ja totisesti lämmin tuli! Mutta Siiri, se oli jotenkin niin hyvän tuntuinen ja kiva ratsastaa, että koko homma lähti aivan toisella tavalla käyntiin, myös oman pääni sisällä.

Valmennuksen alkuun kerroin itkuvirren ja mainitsin väistöjen kusemisesta radalla. Se oli virhe! Väistöjen inhoni olen maininnut blogissani aiemminkin. Jumaliste ne on vaikeita ja hankalia. Pyydä ihan mitä vain muuta, mutta ei väistöjä kiitos!

Alkuun teimmekin töitä aktiivisuuden saralla. Poni oli saatava kunnolla pohkeen eteen ja reagoimaan jokaiseen apuun heti! Minusta tuntuu, että Tainassa on jotain, joka saa poninkin ottamaan asiat tosissaan. En käsitä, kuinka alle viidessä minuutissa minulla on aivan eri poni jalkojeni alla, vaikka en ole edes tehnyt juuri mitään?!

Sain ponin kävelemään kunnolla, sellaista käyntiä, jota minun täytyy rueta esittämään myös radalla. Eikä se vaatinut yhtään mitään sen kummenpaa, kuin kevyen pohkeen herkäksi ratsastettuun poniin. Ravissa haettiin takaosa aktiiviseksi. En saa enää never tyytyä hölkyttelyyn. En käynnissä, enkä ravissa. Poni saa löntystellä 23 tuntia vuorokaudessa, sen tunnin, jonka vietän sen selässä, se saa luvan olla tarmokas.


Kun alkuverryttelyssä olimme saaneet ponin hyväksi, jatkoimme väistöillä. Väistöt ovat hankalia, sillä en ole koskaan onnistunut niissä. Minulla on aivan alkumetreiltä asti todella huonoja kokemuksia väistöistä. Ysärin puolessa välissä ratsastusta opetettiin alkeistasolla hieman toisella tapaa kuin nykyisin. Ja sieltä asti väistöt ovat kalvaneet päässäni mustana aukkona. Ainut asia mikä mielessäni väistöistä oli, oli ristiaskeleet ja sivuttain, väistävällä pohkeella pyytäen, liikkuva ratsu.

Minulla on väistöistä aivan vääränlainen käsitys, aivan väärät eväät ja avut. Sen sijaan, että ajattelisin eteenpäin, ajattelen ne sivuttaissuuntaan. Koska niin olin oppinut.

Taina selvensi ja avasi väistöt aivan uudella tapaa minulle. Hieman meni kyllä aluksi pää aivan sekaisin, mutta herrajesta kuinka yksinkertaista se olikaan! Minun täytyi vai muuttaa ajatusmaailmani sellaiseksi, että ratsastaisin uraa pitkin, asettaen hieman ulospäin ja siirtäen takaosaa sisälle. Kun haluan väistön diagonaalilinjalla hahmottelen kentän pitkät sivut diagonaalilinjalle, ei sen vaikeampaa.


Sain ajatuksen muuttamisen jälkeen ihan mielettömiä onnistumisia väistöissä. Niistä hävisi panikointi, epäonnistumisen pelko ja sisäpohkeella puserrus, samantien. Mietin vain, että miksei kukaan muu ole aiemmin neuvonut asiaa näin yksinkertaisesti?

Perjantaina mieheni pääsi maastoilemaan kummallakin Pioneerilaisella. Ensin Siirin kanssa vauhdikkaampi, Siirin ihka ensimmäinen maastoretki ja sen jälkeen Kottin kanssa rauhallinen käyntilenkki. Mieheni on aiemmin kummallakin ratsastanut kerran. Kottilla kaksi vuotta takaperin..

Lauantaina talvi yllätti, mutta minä jatkoin kotiläksyjen parissa väistöjen haltuunottoa ensimmäistä kertaa hymyissä suin. Poni tuntui mielettömän hyvältä, energiseltä, tarmokkaalta ja aktiiviselta. Ja ne väistöt, eivät ole enää lainkaan epämukavia!


Poneja ei myydä, ei nyt eikä koskaan, vaikka välillä mieli tekisikin!

25.4.2017

Tarmokas tamma


Siiri (i. Stackarps Pioneer, ei. Kotimäen Menuett My Life) harjoittelee ratsun uraa säännöllisen epäsäännöllisesti. Nuori neiti ei ole tottunut aiemmin työntekoon, joten se tarvitsee paljon lepoa ja lomaa työn ohella. Kirjoittamaton sääntö sanoo, että hevosta työstetään viikossa ikävuosien verran, se pätee myös poneihin. Siirin viikossa se tarkoittaisi neljää työpäivää ja kolmea vapaata. Se ei kuitenkaan toteudu, sillä Siiri ei millään jaksaisi tehdä positiivisella mielellä neljää peräkkäistä työpäivää, vaan kolme on tähän hetkeen ehdoton maksimi. Sen jälkeen Siiri saa vapaata vähintään saman verran, usein enemmänkin.

Siirin kanssa on siis uuden oppimista jo se, että ihmisen kanssa tehdään töitä. Se suhtautuu ihmisiin erittäin positiivisesti. Se hirnuu tervehdykseksi aina, sen kanssa voi jopa jutella ja harvoin se jättää vastaamatta. Siiri on korvat tötteröllä lähdössä aina ihmisen kanssa touhuamaan, joten tätä positiivista piirrettä täytyy vaalia.




Kottiin verrattuna Siiri on iso ja pitkärunkoinen, jota tamman kuuluukin olla. Se on kovin kolhon tuntuinen, ei varsinaisesti tasapainoton tai hukassa, mutta se ei selvästikään ole aivan sinut kroppansa kanssa. Mutta mitä neljä vuotiaalta voi olettaakaan? Siiri on laiskan pulskea ja hidas liikkeissään, siitä puuttuu säpäkkyys, jota muissa ratsuissani on ollut. Asiassa on molemmat puolet; Siiri ei reagoi isosti tai äkillisesti mihinkään. Mutta siinä se kulminoituu myös toiseen suuntaan, se on hidas ja nahkea reagoimaan ratsastajan apuihin. Siiriltä puuttuu luontainen pyrkimys eteenpäin. Osittain se varmasti myös johtuu vielä kokemattomuudesta ja ratsastajan kanssa tasapainottomuudesta, mutta tottakai elämää helpottaisi ratsastajan näkökulmasta se, että hevonen haluaa itse liikkua eteenpäin.




Siiri on harjoitellut kropan hallintaa myös ilman ratsastajaa. Sitä on myös kerran irtohypytetty ja elämänsä ensimmäiseksi kerraksi se hyppäsi ihan mukavasti. Tärkeintä kuitenkin oli, että se on Siiristä todella hauskaa ja vaihtelua arkiseen aherrukseen.  Kaikki postauksen kuvat ovat päivältä, jolloin Siiri sai iloitella kentällä ja loikkia muutamien maapuomien yli.




Tallin Hillside -ponit saivat eilen eläinlääkäriltä rokotukset, Siirille se oli ensimmäinen ja Frodolle toinen. Nyt seuraillaan muutama päivä, ettei tule mitään ongelmia, joita rokotuksista nykyisin paljon tulee ja sen jälkeen jatkamme ratsun oppeja Siirin kanssa, ehkä jo maastoilun kera. Ponioripäiviltäkin saimme iloisia uutisia, sillä Siirille ykkösvaihtoehtona ollut ori Horshaka Je t'Aime 44NF palkittiin I-palkinnolla.


21.4.2017

Pronssistakin saa kultaa, kun tarpeeksi kiillottaa



15.4.2017 Meillä oli aluehallimestaruudet Lappeenrannassa, Vipelen tallilla. Osallistuimme Kottin kanssa nuorten hevosten mestaruuteen, jossa ratana on helppo B:3. Edeltävällä viikolla ponin kanssa kävimme Tainan valmennuksessa ja sen jälkeen Kottilla oli keskiviikkona osteopaatin käsittely. Edellinen käsittely oli tammikuun lopulla, jolloin ponissa oli paljon hoidettavaa. Nyt olimme paljon paremmassa kunnossa, sillä edelliskerran ongelmista olimme tiputtaneet matkasta pois osan. SI-nivelen alue tulee varmasti aina olemaan ongelmallinen, toiminnallinen häiriö -sanoilla osteopaatti sitä kutsui. Paljon voimistamista, lihaksistoa ja tarkkaa työtä, jotta takaosa saataisiin symmetrisesti liikkumaan ja liikkuminen ponille vielä vaivattomammaksi. Mutta meissä kaikissahan on toispuolisuutta.

Osteopaatin käsittelyn jälkeen poni joutui olemaan vapaalla torstain ja perjantaina sain sen kevyesti ratsastaa. Voi apua, miltä pieni otukseni tuntui. Se oli jotenkin niin hukassa, mutta samalla energiaa täynnä oleva sähikäinen. Ja sama energia jäi lauantaille. Ei kovin viisasta ottaa osteopaatin hoitoa samalle viikolle kisojen kanssa, mutta meillä ei pahemmin ollut valinnanvaraa.

Lauantaina oli aikainen herätys, kamat kasaan ja menoksi. Pohjoisempaan Suomeen on aina raskaampaa ajaa, kuin etelänpään. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin, joten poni sai pienen hetken olla trailerissa rauhassa, ennen kuin otimme sen ulos varustusta varten, josta matka jatkui verryttelyyn. Verryttely oli ryhmissä maneesissa. Kisapaikalla ei ollut muuta aluetta verryttelyä varten.


Verryttelyssä oli lisäksemme neljä muuta ratsukkoa, joista kaksi oli suomenhevosia. Poni on oppinut sietämään muita ratsukoita samassa tilassa, mutta pääsääntöisesti suokit aiheuttavat siinä pelkoreaktion etenkin laukkaavat sellaiset. Usein ne liikkuvat tanner tömisten ja sitä pieni ponini pelkää ihan hullun lailla. Ja niin meidän verryttelystä oli vain haaveena rento ja miellyttävä verryttely. Melkein olisi ollut parasta mennä kylmiltään radalle, eikä pelotella ponia turhaan verryttelyssä. Toisaalta ponin on hyvä oppia sietämään myös äänekkäämmin liikkuvat lajitoverinsa.

Radalle menimme neljänsinä, eli miltei verryttelyryhmän viimeisenä ja siinä tovin kerkesin ponia rauhoitella mieleltään, ettei tässä nyt suurempaa hätää ollut. Onneksi maneesissa oli vain yksi ratsukko kerrallaan.


Ennen radan alkua sain Kottin aika rennoksi ja mukavaksi, mutta taustalla oli koko ajan tunne, että poni saattaa säikkyä ja pelätä nyt aivan käsittämättömiä asioita. Alkutervehdykseen hyvällä ravilla,  hyvä pysähdys, mutta siinä se  onnistuminen sitten olikin. Liikkeelle ei lähdetty täsmällisesti, suoraan ravissa vaan poikittaen käynnissä, sillä poni pelkäsi tuomaria. Mur! Matka jatkui heti pettyneellä fiiliksellä, sillä alkuvaikutelma on kaikkein tärkein, se kulkee jokaisessa tehtävässä mukana, koko radan ajan. Virheet ratojen loppupäässä on helpompi niellä, sillä hyvin sujunut alkurata antaa tuomareillekin positiivisemman kuvan.

Poni oli alun kireänä kuin viulunkieli, en saanut sitä pehmeäksi enkä rennoksi. Kahdeksikko tuntui työläältä, kun poni ei taipunut kunnolla, mutta pikkuhiljaa se alkoi rentoutua ja kiemuraura sujui jo paljon miellyttävämmin. Laukannoston jälkeen alkoi hymykin nousta ratsastajan kasvoille, tunne siitä että kyllä me tämä rata loppuun saadaan ratsastettua. Laukassa ympyrä ja lävistäjällä raviin siirtyminen sujui ihan ok, toinen laukka nousi aavistuksen hitaammalla reaktiolla, mutta melko kivasti sekin. Käynti taaplattiin tyylillämme ja lopputervehdykseen, johon saimme ihan mukavan pysähdyksen.

Alun jälkeen rata sujui ongelmitta, mutta totta kai jäi harmittamaan, ettei perfektionisti onnistunut taaskaan suunnitelman mukaisesti. Kuitenkin Harjussa tehdyt puutteet saatiin tähän rataan korjattua, mutta Harjussa esitetty rata oli muutoin paljon sujuvamman ja paremman oloinen.


Pisteitä herui toiselta tuomarilta jopa yli 70%, mutta toinen ei niinkään pidä aikuisratsastajista, jotka ratsastelevat poneilla. Se on näkynyt jokaisessa radassa hänen tuomaroimanaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kriittisesti meitä katsova tuomarikin oli laittanut monia seiskoja paperiin. Ja lopputulokseksi 68,409% jolla irtosi lopulta kolmas tila, eli Kaakkois-Suomen aluehallimestaruus pronssia. Joka sekin hieno saavutus, ottaen huomioon, että viimevuonna tulos oli 10% heikompi ja olimme tuloslistan häntäpäässä. Paljon on siis vuodessa saatu aikaan ja kärkitilat menivät ponia vuoden vanhemmille ratsuille.



Kyllä tässä on niin monta vuotta taaplattu pohjamudissa hevosten kanssa, että nyt näistä onnistumisista ja iloista osaa ottaa kaiken ilon irti. On niin mahtavaa, että kerrankin on ratsu, jonka kanssa pääsee silloin tällöin palkintoseremoniaankin. Ja tänä vuonna sinne on päästy jo kahdesti.

17.4.2017

Varsojen iltavillit


New Forest -varsat Frodo ja Roki pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään kentälle. Varsat ovat viettäneet aikansa täällä ollessa tarhan ja tallin välillä. Niillä on tarhassa hyvä híekkapohja sekä tilaa liikkua  ja temmeltää, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi stressata itseäni sillä, että antaisin niille kiireisestä arjestani enempää aikaa. Mutta nyt oli aikaa aidata kentän laajennettava osio pois, jotta pojat pääsivät päästämään pääsiäishöyryjä kentälle.



Frodolla oli mato-ongelma. Se on tallin asukkaista tehokkaimmin madotettu. Frodo oli kauan meille tullessaan epämääräisesti ripulilla vähän väliä. Tehtyjen loishäätöjen vuoksi pelkäsimme sen johtuvan hiekasta. Psyllium kuuri ei tuonut toivottua tulosta. Etsittiin parempaa evästä, välillä madotettiin, mutta ripuli ilmaantui aina takaisin. Pikkuhiljaa varsalle alkoi tulla pallomaha, mutta se näytti todella nuutuneelta ja hoikalta. Ripuli kuitenkin lopulta loppui kokonaan ja madotin varsat taas uudelleen.



Vihdoin ja viimein matolääke viipyi suolistossa riittävän kauan ja kakkakasat alkoivat muistuttaa suklaapalloja kookoshiutaleilla. Varsan olemus muuttui muutamassa päivässä aivan toiseksi. Ja nyt muutaman viikon jälkeen Frodo onkin ollut ihanan eloisa ja terveen oloinen varsa. Se sai vielä tehostetun loishäädön varmuuden vuoksi.

Ja vaikka kuinka teimme kaiken oppikirjojen mukaan, meillä oli silti suuri ongelma,
jota emme aluksi osanneet yhdistää matoihin, suolistoon kylläkin.



Varsat kävivät taannoin myös kaviohoidossa, jossa kumpikin käyttäytyi erittäin mallikkaasti. Liiaksi emme ole jalkoja nostelleet. Yllätyin itsekin, kuinka järkeviä otuksia minulla on käsissäni. Frodolla on luonnostaan paljon paremman muotoiset ja asentoiset kaviot, Rokilla kaviot kasvavat painopisteeltään sisäsyrjälle, joten se vaatii tarkempaa ja tiheämpää kavioiden hoitoa.



Ensimmäinen kerta kentällä sujui hienosti. Laitoimme muutaman puominkin sinne tänne, jotta olisi edes jokunen kerta, että varsat ylittäisivät puomin. Frodolla on selkeästi esteälykkyyttä, se loikkasi joka kerta puomin yli hienolla hypyllä.  Kumpikin nuorukainen liikkui iloisasti ja eloisasti eteenpäin. Niillä oli hauskaa yhdessä. Pahasta kasvuvaiheesta huolimatta ne kuitenkin liikkuivat todella laadukkaan oloisesti ja tietoisena siitä, missä raajat menevät. Onhan niillä koko eroa melko paljon, Roki näyttää tässä vaiheessa paljon nätimmältä ja kompaktimmalta paketilta, Frodo on kuin kuivan kesän orava, pitkälinjainen ja hieman kolhon oloinen, oikea rumilus.