Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

15.2.2018

Varsaponin ensimmäinen video


Varsaponi aka Frodo on ollut päivittäin karvaharavan käsittelyssä. Mistä sitä karvaa oikein riittää? Eikä poni näytä lainkaan siltä, että turkkia olisi vähennetty kilo tolkulla päivittäin. Tänään, aurinkoisena surupäivänä otimme varsaponistamme videota. 


Olen hyvin vähän ottanut varsaponistani videota, sillä talven jäljiltä varsaponin liikkuminen ei ole ollut kauhean mairittelevaa. Tänään kuitenkin mieheni kuvasi. Varsaponi on vetreyttänyt kroppaansa useaan kertaan kentällä, joten liikkuminen alkaa olla jo ihan kivan näköistä. Tykkään etenkin varsaponin takaosan käytöstä. Vaikka sillä ei ole vielä voimaa nimeksikään, sillä on hyvin vahva takaosan käyttö luonnostaan, ihan kuin Kottillakin. Erona varsaponin ja Kottin välillä on se, että varsaponi on hyvin laiskan pulska poika. Siinä missä Kotti on hyvinkin sähäkkä ja reaktiivinen, varsaponi vain höntsäilee.


Päivä päivältä enemmän alan tykätä tästä nuoresta ponivarsastamme. Se on ihan kiva aihio, josta voi tulla mitä vain. 

Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

Vuosi sitten rakas hevoseni Singleton lopetettiin. Elämä raskain ja vaikein päätös, elämäni hevosesta, jonka elämän piti olla vasta alussa. Välillä mietin, teinkö oikean ratkaisun. Olisiko vielä kerran pitänyt yrittää. Lopputulos olisi lopulta kuitenkin ollut sama. Kaikkien kortit ei ole pelaamista varten. 



Miksi, miksi teit niin? 
Väsyitkö elämän vaatimuksiin? 
Mikset kertonut peloistasi, joita kannoit sielussasi?
Nyt kaikki on niin tyhjää. 
Sanatonta ikävää. 
En vielä edes oikein ymmärrä tätä kylmää pimeää. 



 Miksi, miksi teit niin?
Petyitkö unelmiin valheellisiin? 
Sitä käsittää ei voi kukaan, miksi lensit tuulten mukaan. 
Sä peitit taitavasti, jäljet kyynelten. 
Ja kun en pinnan alle katsonut, niitä koskaan nähnyt en. 





Ja lohtu, on mulle. 
Että siellä on kaikki sulle. 



Kiitos Singletön kaikesta tästä, elämästä ja ikävästä!

13.2.2018

Poni puomeilee


Toisinaan sitä eksyy satulassa aivan vääriin tehtäviin. Mutta mitäpä ponitäti ei poninsa parhaaksi tekisi? Hän jopa kantaa kentälle puomit ja lähes koskemattomat kavalettipalat, jotka kouluponi voitti viime vuonna ponibreederssistä. Nyt jos koskaan on aika aloittaa puomitreenit kotonakin.   

Kottilla on heikko vasen takajalka. Eikä sitä vahvisteta vain ajattelemalla. Harrasteponin elämässä se tuskin koskaan vaivaisi saati, että sitä edes huomattaisi. Kotti on kuitenkin enemmän kuin harrasteponi. Siitä on tarkoitus tehdä ihan oikea kilpaponi, tai no sitähän se on jo kaksi kokonaista kautta ollutkin. Niinpä kouluratsastaja sai hypätä pois mukavuusalueelta ja aloittaa sileän työskentelyn höystettynä puomeilla. 


Siitä on aikaa, kun olen viimeksi ylittänyt yhtä ainutta tikkua tuon ponin kanssa, tai ylipäätään minkään ponin kanssa. Viime kesänä tuli muutamia hyppyjä tehtyä Jamin kanssa, mutta kovin suurta esteratsastajaa minusta ei kyllä tällä menolla tule. Ponilla oli tosi hauskaa, minua lähinnä pelotti. Mutta puomit ovat edelleen kentällä, eli aiomme niitä jatkossakin hieman harjoitella, tuskin aivan jäätävän pahoja virheitä saan poniin ohjelmoitua?.. 


11.2.2018

Paras nuori New Forest - Hillside Forgotten Gold


Valintakriteerinä parhaat pisteet Hippoksen näyttelyistä, ikäluokassa 1-3 vuotiaat, saanut nuori New Forest. Suomen New Forest -poniyhdistys palkitsee joka vuonna mm. parhaan nuoren näyttelymenestyjän. Tällä kertaa, vuoden 2017 voittaja on meidän Frodo. Viime vuonnahan Kotti oli kisaponikilpailun kolmas, tänä vuonna pisteet olisivat riittäneet toiseen sijaan, mutta emme osallistuneet kilpailuun, koska unohdin. 

Frodon pisterivi on ihan kelvollista katsottavaa 8,5-8,5-8,0-8,0-8,0-7,0-7,0-8,0-7,0-8,0-8,0 Pistekeskiarvo 7,80 I palkinto. Varsaponille ensimmäinen meriitti hankittu! Olen ylpeä varsaponistani, vaikken näyttelyitä oikeasti arvostakaan. Näyttelyt ovat kuitenkin hyvää kokemusta nuorelle. Ne oppivat matkustamaan, näkemään uusia paikkoja ja saavat ulkopuolisen suorittaman arvostelun. Oma silmä usein sokeutuu, joten sikäli on hyvä, että joku ulkopuolinen listaa välillä ponisi hyviä ja huonoja puolia. Mutta loppujen lopuksi näyttelytuloksilla tai menestyksellä ei ole yhtään mitään merkitystä minulle. Pieni rahasumma tuostakin kilahtaa Hippoksen puolesta tilillemme vuoden lopulla, mutta matkojen, vapaa päivän ja osallistumismaksujen jälkeen ollaan tappiolla pahasti. Eikä tästä taloudellisesti kannattavaa toki ole tarkoitus tehdäkään. Mutta minä lasken kaiken rahan valmennuskertoina. Kuinka monta valmennusta tälläkin menetetyllä rahalla olisi saanut? On kiva, että oma poni pärjää ja saa hyviä arvosteluja, en minä sitä kiellä, mutta välttämättömiä ne eivät ole, eikä vaikuta tulevaisuuteen millään tavalla. Ilman näyttelyissä käyntiä voit saada hyvän kilpaponin, mutta ilman kunnollista koulutusta et. 


Tänä vuonna meillä on tarkoitus käydä ampumassa itseämme silmään, sillä viemme Frodon ponioripäiville, voidaksemme ruunata sen sitten hyvillä mielin, jos (tai kun) ei kelpaa jalostusyksilöksi. Lisäksi poni saattanee käydä rotunäyttelyssä, koska se on todella lähellä Haminassa, sehän on lähes kiven heiton päässä meiltä. Mutta sen jälkeen keskitymme aivan muuhun kuin näyttelyihin. Ensisijaisesti Frodonkin tehtävä on olla tulevaisuudessa Kottin vertainen urheiluponi. 

9.2.2018

Ponikina


Meillä oli tyttäreni kanssa pieni kina. Kina siitä, kuka kisaa Kottilla seuraavissa seuran kisoissa. Koska Kotti on paras poni, tahtoo toinen omistaja ottaa itse kunniaa ponin hienoudesta. Mutta niin tahtoo äitikin, sillä äiti ei ole vielä valmis luovuttamaan kisakaveriaan seuraavalle. 

Siinä kinastellessamme tyttären kanssa, hänen ratsastustunnin jälkeen, ponikoulun Poppeli-poni vieressämme, saimme kokea ponin pettymyksen. Poppeli joutui aikansa kuuntelemaan pienen tytön suusta sanoja, joissa hän kehuu toista ponia parhaaksi. Vaikka tyttö oli juuri ratsastanut ponilla, joka teki kaikkensa, että ratsastajalla on hyvä tunti. Kyllähän siinä mieli maahan menee ponilta jos toiselta, kun mikään ei riitä!..

Ponin pettymys sai kuusi vuotiaan muuttamaan mieltään, jos äiti kuitenkin saisi vielä kisata Kottilla ja tyttö ottaisi Poppelin. Onhan Poppeli todistetusti ollut menestyksekäs kisaponi. Jes, yksi turnajaisvoitto äidille ponitappelussa. 

Seuraava ongelma on se, millaisena meidät tai heidät tullaan näkemään pääsiäisen pukuratsastuskilpailuissa? Se tulee selviämään ajallaan. Onneksi minulla on toinen kisaratsu kasvamassa ja kolmas etsinnässä, eihän tästä muuten tulisi yhtään mitään.

3.2.2018

Paras ei ole myynnissä. Se ostetaan hyvänä ja siitä tehdään paras.

Ostajana olo on helppoa, saa valita juuri sen mieluisimman, tai olla ostamatta kokonaan. 

HFG ja ylhäisyyden uudet päähineet
Niin sitä ainakin teoriassa voisi kuvitella. Sen sijaan totuus on aivan toinen, ainakin myyjien mielestä. Minun pitäisi ehdottomasti valita juuri heidän  poni, vaikkei se täytä vaatimuksiani edes osittain. Myyjät jopa suuttuvat, jos en ole kiinnostunut heidän myytävästä kohteesta. Kun etsin ponivarsaa, tarjotaan minulle suomenhevosia, valmiita kisaponeja jne. Jos myyjänä oleminen on vaikeaa, niin on sitä myös ostajana oleminen. 

Etsimme täydellistä poniyksilöä. Olemme sen verran kauan näitä nelijalkaisia elättäneet, että ymmärryksemme mukaan sen täydellisen ja epätäydellisen ponin elättäminen on yhtä kallista ja etenkin työlästä. Erona vain on se, että toisen kanssa se työläs ja kallis arki voi olla enemmän antavaa kuin ottavaa. Toisen kanssa se vain ottaa. Miksi siis tyytyä epätäydelliseen poniin? Tilausvarsan kanssa tilanne ei ole sama, sillä tilattu tuote on ostettava, vaikkei sieltä yksisarvista siivekästä unelmaa tulisikaan. Siksi se ei nyt ole edes vaihtoehtona. Minä haluan päästä valitsemaan ponin samalla tavalla, kuin valitsen kaupasta banaanin. Otan sieltäkin sen mikä mielestäni näyttää parhaalta, on sopivan keltainen ja hyvän kokoinen. En silmät kiinni valitse hedelmiä, joten miksi ostaisin sillä tavoin ponin, kun mahdollisuus on tehdä toisin? 

Laitoin ensin ihan tavallisen ilmoituksen ponien kauppaamiseen tarkoitetulle sivustolle. Ihan tavallinen ilmoitus piti sisällään tällaisen tekstin. Etsinnässä varsa/nuori poni tavoitteelliseen, esille tuovaan kotiin. Kilpailukäyttöön koulupuolelle pienelle aikuiselle, tulevaisuudessa nh-luokkiin. Saa tarjota tänä vuonna syntyviä yhdistelmiä - kolmivuotiaita. Erittäin tärkeää löytyä hyvät, puhtaat, tahdikkaat askellajit, erinomainen käynti ja laukka."


Valitettavasti ihan pian sain todeta, ettei tarjonta vastannut ollenkaan kysyntääni, joten muokkasin ilmoituksen näyttämään tältä.
"Muokataanpas ilmoitusta kaikkien ajan säästämiseksi! Etsinnässä varsa/nuori poni tavoitteelliseen, esille tuovaan kotiin. Kilpailukäyttöön koulupuolelle pienelle aikuiselle, tulevaisuudessa nh-luokkiin. Saa tarjota tänä vuonna syntyviä yhdistelmiä - kolmivuotiaita. Erittäin tärkeää löytyä hyvät, puhtaat, tahdikkaat askellajit, liikkeissä oltava lennokkuutta ja jousia. Erinomainen käynti ja laukka. Emme etsi näyttelytähteä, vaan suoritusponia, jolla riittää luontainen liike ja kapasiteetti kansallisiin, vaativiin luokkiin. Tarjoathan hyvän, tuoreen liikevideon kera.
Polveutuminen oltava jalostusohjeen mukainen, oikeus osallistua ponibreeders, laatuponikilpailu jne.
Etsinnässä ns. Ikäluokkansa huippuyksilö. Poni, jolla voi pärjätä nuorten hevosten luokissa. Jos juuri sinulta löytyy se poni, jonka uskot todella pystyvän voittamaan puoliveriset mennen tullen liikkeidensä puolesta, tarjoa sitä! ;)"
On ihan ok tarjota sitä omaa mussukkaansa, jokaisen mielestähän se oma on kaikkein paras. Mutta suuttua ei saisi, jos se ei ole etsimäämme. Ehkä kaikista hupaisinta on kuitenkin, että ostoilmoitukseen tarjotaan kaiken maailman diilejä maasta taivaisiin, mutta itse poni ei ole edes kaupan. Kunhan ilmaista ratsutusta ja kisatuloksia saisi, elämiskulujen lisäksi. 

Ilmoitus poiki kuitenkin kymmenien ns. turhien tarjousten joukosta muutamia potentiaalisia ehdokkaita. Yhden sellaisen, joka selvästi on yli muiden, useamman sellaisen, jota vakavasti harkitaan. Yhteensä kuitenkin vain viisi vaihtoehtoa, joista yksikään ei ole vielä edes syntynyt. Ongelma ja huoli itselläni on suuri, mitä jos kaikki on tammoja? Minä haluan ensisijaisesti oriin, tai ruunan, mutta hevosoppimääräni mukaan varsat eivät ruunana synny, mutta oriin kanssa sukupuolen statuksen voi pienellä kirurgisella toimenpiteellä vaihtaa ruunaksi.


Laitoinpa vielä ostoilmoituksen blogin face-kanavalle, koska sieltä se on helppoa jakaa eteenpäin. Siihen käytinkin sitten luovaa kynääni enemmän, sillä minua ei voisi potkia mistään myyntiryhmästä ulos epärealistisen ostoilmoituksen vuoksi.

"Löytyykö latosi takaa parempaa seppälää, ja olet varma, ettei naapurista löydy parempaa?
Alla ihan oikea ponivarsan etsintä-ilmoitus, ihan tosissamme ollaan!
Etsinnässä Simo-Petterin korvaaja, Kotti 2.0 persoonallinen, ikäluokkansa huippuyksilö, hyvän mielen poni, jonka kanssa huonotkin hetket tulevat tuntumaan täydellisiltä. Etsinnässä siis täydellinen perheenjäsen, ei mikä tahansa poni.
Onko sinulla tänä vuonna syntyvä varsa? Tai alle kolmivuotias upeus? Ori tai jo ruunattu yksilö. Tai aivan poikkeuksellisen täydellisesti spektejä täyttävä tamma. Jatkapa lukemista ennen kuin tarjoat omaasi kattavien tietojen kera ( = video jossa näkyy varsan liikkeet muuallakin kuin puolen metrin hangessa häntä tötteröllä. Vaihtoehtoisesti syntymättömien kohdalla emän tuotokset ja tulokset.) Sekä hintatietoineen. Kattaviin tietoihin kuuluu myös myytävän kohteen nimi, suku ja kaikki muu oleellinen tieto. (Ihan vain aikani säästämisen vuoksi ne olisi hyvä mainita heti, en osta sikaa säkissä kuitenkaan! ) Emme myöskään ole tarttumassa hurjimpaankaan viikonloppu tarjoukseen, sillä katsomme jo sopivilla suvuilla löytyneet kesällä maailmaan syntyvät varsat, jotka ovatkin etusijalla, erityisesti ne oriit. Emme myöskään tarjoa ilmaista arvon nousua, koulutusta ja kisatuloksia. Tällaisen kohdalla voimme toki neuvotella hintapolitiikan kuntoon ja tehdä toisenlaisen diilin. Mutta ei, me emme maksa sinun hevosesi elämistä, kuluja ja koulutusta. Omaan laskuun teemme vain omia hevosia. Eli olemme ostamassa ponia, ei ylläpito tmv. Diilejä!
Haemme suoritusponia, jolla on mahdollisuus pärjätä nuorten hevosten luokissa, jatkaa matkaa vaativalle tasolle ja kilpailla kahdeksan vuoden kuluttua nuttura niin tiukalla, että tukka irtoaa ratsastajan päästä, voitosta. Oletettavaa siis on, että ponilta on löydyttävä poikkeuksellisen hyvä käynti ja laukka, sekä tahdikas ravi (jonka ei tarvitse olla poikkeuksellinen, se voidaan rakentaa sellaiseksi). Valitettavasti siis ponimaiset tupsuttajat skipataan samantien.
Kokoluokkaa ponikokoinen. 132cm poniratsu on ok, mikäli on yhtä jämerä kuin Kotti, mutta kuitenkin oltava kevyt ja kissamaisen letkeä liikkeissään. Koskee myös isompaa ponia! Sotanorsut ja kropaltaan omaan silkkihanskaani liian raskaat skipataan nyt.
Ennen kaikkea etsimme meidän näköistä ponia. Täydellistä yksilöä, joka heti primavistana tuntuu omalta. Ja sen kyllä tietää, kun se oikea osuu kohdalle. Valitettavasti ihan ultraäänikuvista en vielä kykene tekemään valintaani, ehkä sitten seuraavalla kerralla. 🤔
Ponia, joka täyttää polveutumisvaatimukset osallistuakseen laatuponikilpailuihin ja ponibreederssiin. Ponia, jonka rodulla ei ole väliä, mutta ensisijaisesti täydellisen tulevaisuuden liikeihmeen voisi olettaa löytyvän ratsuponeista tai wpb. Tottakai kaikkia sillä oikealla swungilla liikkuvia rotuponeja saa tarjota! Emme ole roturasisteja.
Tarjoamme kodin, jossa poni valmistellaan tehtäviinsä kotona hyvin, jotta kotimatkalla itkun ja purnaamisen sijaan voidaan olla aidosti, oikeasti tyytyväisiä suoritukseen ja siihen, että ponilla on täydet mahdollisuudet selvitä tilanteista helposti. Emme tule juoksemaan jokaisessa näyttelykehässä, mutta sen takaamme, että teemme kaikkemme, jotta poni on hyvin edustettuna ja esillä jokaisessa suoritusponien kykykarkeloissa.
Sanovat, että varsana ne on edullisia, joten budjetti on sen mukainen.
Sanovat myös että ei se hölmö ole joka pyytää, pätee kai myös sanaan vaatii. Me vaadimme varsalta paljon, sillä on suuret saappaat täytettävänä. Ja hei, saa vinkata myös sille naapurille, jos sieltä kuitenkin löytyisi.." 


Tarkoitus ei ole olla koppavan ylimielinen, mutta tiedättekö kuinka turhauttavaa on saada ilmoitus jostain aivan muusta, kuin etsimästämme ponista?! Ymmärrän, että myyjä haluaa myydä, mahdollisimman äkkiä omansa, mutta jos se nyt ei täytä edes määrettä poni, kun etsinnässä on  poni, niin kyllähän se alkaa sapettamaan. Siksi ostoilmoitukseni on tuollainen. Kun mikä tahansa tusinan kolmastoista täyte ei kelpaa, kerran kun on saanut hyvän, ei huonompaa enää halua. Ja niin se vain on, vaatimukset kasvaa, mitä enemmän näitä tekee. Sillä minä haluan kehittyä ja tehdä laadukkaita poneja, jotka eivät helppo A tasolla ole kykyjensä äärirajoilla.

Ei me mitään vaaleanpunaisella harjalla varustettua yksisarvista etsitä, eikä täydellistä ponia ole olemassakaan. Mutta meille täydellisiä on ja siitä me emme tingi. Koska nämä otukset ovat meidän elämä, ne ovat perhettä, täytyy niiden olla "meidän" näköisiä. Kottin oston kohdalla näimme siitä videon, josta tiesimme heti, että tämä on meidän. Ei se siinä videolla ihmeitä tehnyt, irtohyppäsi pienen pieniä esteitä kentällä. Mutta se asenne, jolla poni meni kujaan oma-aloitteisesti, suoritti tehtävän ja tuli uudelleen ja uudelleen. Se oli se, mitä me halusimme. Ja se kauppa on ollut kannattava, jos nyt ponikauppa voi koskaan kannattava olla. Toki ponin kohdalla täyttyi myös suku, rotu ja muut spektit, joita siinä elämän tilanteessa asetimme. Mutta meille tarjottiin silloinkin paljon foresteja, joista vain tämä yksi säväytti. 

Meille saa edelleen tarjota ponivarsoja, sillä kaikki varteen otettavat varsat katsomme läpi, ja kesään on vielä aikaa. Pääasiassa nyt kuitenkin haluaisimme vuosikertaa -18 varsan, mutta mikäli joku  hieno löytyy aiemmasta ikäluokasta, ei sekään ole pois suljettu. Ostaa emme kuitenkaan aio, ennen kuin tämän vuoden syntyneet on käyty tsekkaamassa läpi.

Aikuisten oikeasti, me etsimme varsaa, jolla on liikettä ja elastisuutta. Enemmän kuin nykyisissä poneissamme. Hyvässä jalostuksessa jälkeläisistä pyritään aina saamaan parempia kuin tammasta. Minä pyrin jalostamaan tallin asukkaat niin, että seuraava tulokas olisi aina edellistä parempi. 

28.1.2018

Ajatuksia verryttelystä



Viikonloppu Heidin valmennuksessa sisälsi paljon ideoita ja ajatuksia verryttelystä. Kuinka verrytellä poni ratsastuksen alussa ja mitä kaikkea siinä samalla täytyisi tehdä? Käyn usein yksin ratsastaessani ponin kanssa maastossa kävelemässä joko alku- ja/tai loppuverryttelyksi. Silloin menemme pääasiassa löysin ohjin, ellei ponilla ole kiire jolloin joudun ottamaan vauhdin toppuutteluksi ohjia käsiin. Kävely ei koskaan ole hevoselle pahasta ja oikeastaan liikaa ei voi kävelyttää. En siis ole tehnyt mitään virhettä tai vääryyttä sillä, että kävelytän hevostani maastossa löysin ohjin. Kävely ennen ja jälkeen urheilun on hyvä juttu, lisää sitä kaikille, myös Kottille!

Mutta se on vain kävelyä, joka ei loppujen lopuksi ole vielä ratsastusta, varsinaista vaikuttamista hevoseen. Enemmänkin mielen valmistamista, rento käyntilenkki vaihtuvin maisemin, siinä mieli jos toinenkin piristyy. Koska urheilutapani sisältää kaksi osapuolta, ratsun ja ratsastajan, olisi parasta, jos kävely suoritettaisiin maastakäsin. Siinä lämpenisi ratsastajankin kroppa. Koulusaappaissa kävelylenkin teko ei kuitenkaan ole kovin houkuttavaa.

Mitä enemmän hoidatan lihaksistoani ammattilaisella, sitä helpommin huomaan, kuinka tärkeää on oma verryttely ja venyttely. Olen jatkuvasti jumissa jostakin, jos en venyttele! Ennen en ollut tietoinen tästä, koska jäykkyys siellä täällä oli minulle täysin normaalia. Poniani on ammattilaiset hoitaneet pidemmän aikaa, mutta olen pääsääntöisesti aina jatkanut normaalia elämää, samalla tavalla kuin aina ennenkin. Syksyllä osteopaatti antoi ohjeita, miten ponin lapojen liikkuvuutta voimme lisätä pienillä venytyksillä. Suoritimme tätä venyttelyä aina ennen treeniä, ja nyt viime kerralla tulos oli selvästi huomattavissa. Vasen puoli on todella hyvä ja liikkuvainen, oikea puoli vaatii enemmän työstöä. Pienillä asioilla on siis merkitystä, niistä muodostuu ajan kanssa suuri kokonaisuus. Venyttely on ponille vähintään yhtä tärkeää kuin minullekin. Viime käsittelyssä saimme ohjeeksi käyttää bottia puolituntia ennen ratsastusta lannerangan päällä. Meillä on kyllä botin vilttiä ja loimea, joten sen käyttö on suhteellisen helppoa. Ainoa ongelma on loimen huono istuvuus, jonka vuoksi en sitä aivan tolkuttomasti halua käyttää. Yleensä se on päällä kuljetuksissa tai ratsastuksen jälkeen hetken. Nyt laitetaan sitä selkään myös ennen ratsastusta. Rehellisesti sanottuna on aika työlästä käydä laittamassa ponille viltti tai loimi kaiken loimikerrosten alle, joten olen päättänyt yhdistää monta kärpästä. Ponin makoilu bottin alla voidaan tehdä ihan hyvin rennon käyntilenkin aikana, ilman saappaita ratsastajan jalassa. Muckbootsit ovat erinomaiset kävelyyn! Niinpä ponin kanssa käymme lenkillä ennen treeniä. Kumpikin saa vähän kroppaansa lämpimäksi sekä mielen pirteäksi. Sen jälkeen on mukava käydä varusteet tallin kautta päälle ja lähteä päivän treeneihin. 

Ponin hierontoihin ja osteopaatin hoitoihin menee paljon rahaa. Enkä niitä tohtisi käyttää pelkästään korjaamaan ongelmia, joita olemme käyntien välissä saaneet aikaan. Tarkoitus olisi yrittää pitää poni hyvänä hoitojen välissä, jotta hoitoja voisi vähentää tai edes väliä pidentää. Ainahan kroppaan tulee jotain ongelmia ja hoitojen jälkeen uusi liikerata kipeyttää ponia, se on normaalia. Mutta en tahdo, että ponia hoidetaan samasta kohtaa, samoja vaivoja aina uudelleen ja uudelleen ilman, että omalla toiminnoillamme pyrkisimme tekemään ongelmia pienemmiksi. On siis muutettava omaa tekemistäni ponin kanssa niin, että ponin kroppa pysyisi paremmin toimintakunnossa. Niin kauan, kun haluan ponin suorittavan oikeasti todella hyvin, on minun tehtävä kaikkeni, että se on mahdollista ja poni pystyy vaatimuksiini vastaamaan.


Niinpä sopivasti Heidin kanssa kävimme verryttelyn ABC:n läpi kahtena päivänä. Verryttely on kaiken treenaamisen yksi tärkeimmistä asioista. Keho täytyy valmistella hyvin suorituksiin, jotta suorittaminen on ylipäätään mahdollista. 

Alkukäynnit voi lompsia miten tahtoo, vaikka siellä maastossa. NOT! Ne voi hyvin lompsia löysin ohjin maastossa, kyllä. Mutta ponin täytyisi liikkua silloinkin ylälinjastaan pyöreänä. On tärkeää, ettei poni heitä selkäänsä alas oikeastaan missään kohtaa, kun ratsastaja on selässä! Jos haluan lompsuttaa ponin kanssa täysin aivottomasti, kävelen ponin vierellä, mutta selässä ollessani ratsastan ajatuksella, jokaikisen askeleen, jonka poni ottaa, alusta loppuun. Tätähän Taina on jo painottanut "ratsasta ponia!" Minä vain olen hidas sisäistämään asiat loppuun asti.

Käynnin on oltava rentoa, puhdasta ja turvan on johdettava suuntaa, ei korvien, ei otsan, vaan pitkien turpakarvojen. Vaikka minulla on pitkät ohjat, on minulla oltava tuntuma ohjilla, tasaisesti kummallakin kädellä. Vaikka vasta aloittelemme treeniä, on poni silti jo töissä. Eläin ei osaa erotella asioita niin, että nyt on sallittua tehdä näin, kohta ei ja pian taas saa tehdä näin. Säännöt on ja pysyy koko ratsastuksen ajan samana, aina. Ensin poni ratsastetaan eteen - alas, jokaisessa askellajissa, kummassakin kierroksessa.

Minulla on oltava tarkastuslista, jonka käyn heti alussa läpi, jokaisen askellajin kohdalla, alkuverryttelyn aikana. Alkuverryttelyn ei ole tarkoitus kestää koko tuntia, tai olla vain humputtelua. Sen aikana voi ja pitää työstää ponia, käydä läpi perusasiat, jotta verryttelyn jälkeen minulla olisi allani ratsu, jonka kanssa voimme aloittaa kunnon työskentelyn. Jos humputtelemme ensin verryttelyn läpi, käymme sen jälkeen perusasioiden tarkastuksen, olemme jo kuluttaneet voimavaramme ja aikaa niin paljon, että on loppuverryttelyn aika. Lyhyesti sanottuna minun ratsastettava poni hyväksi alkuverryttelyn aikana, ei  sen jälkeen! 

  1.  Tuntuma Ponin on oltava tasaisella tuntumalla kumpaankin käteeni. Etenkin vasemmassa kierroksessa ulko-ohjan kanssa on oltava tarkkana, jottei poni heitä lapaansa ulos ja käänny liiaksi kaulalla, ollen tyhjänä oikeaan käteen.
  2. AvutPohkeesta on tapahduttava reaktio heti, ei kohta. Mieluummin liian iso reaktio kuin ei sellaista ollenkaan. Heti aluksi minun on ratsastettava poni herkäksi ja oltava itse herkkä. Ponin on annettava minun ratsastaa sitä.
  3. SuoruusTasainen taivutus ja asettuminen kumpaankin suuntaan, sisäpohkeen on mentävä läpi ja ponin on hyväksyttävä jalkojeni lähellä olo. 

Ensimmäinen valmennustunti meni täysin etsien sitä fiilistä, mikä pitäisi olla heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Toisena päivänä pääsimme työstämään enemmän siirtymisiä ja muodon hallintaa siirtymisten aikana. Muoto on tällä hetkellä se, mikä suurimmaksi osaksi työn alla, tasaisen muodon löytyminen, juuri niin ylhäällä tai alhaalla kuin selässä oleva ratsastaja haluaa. 

12.1.2018

Valmennuksen tavoite

On tehdä meistä parempia. 

Kokoeroa pienellä ja suurella on vain vaivaiset 60cm.

Ilman työtä ei saa tuloksia, mutta kuinka paljon täytyy tehdä työtä, jotta saa tuloksia? Se on täysin yksilöllistä. Ratsastus on taitolaji. Helpoin tapa edetä on hankkia hyvä valmentaja ja osaava hevonen. Ratsu, jolle ei tarvitse opettaa, vaan jolla voi vain opetella. Minulla toista näistä ei ole. Minulla on erittäin hyvä valmentaja, mutta ratsu joka tarvitsee opetusta, samoin kuin minä itsekin. 

Valmentaudumme Kottin kanssa varojemme mukaan. Tarkoittaa siis sitä, että pyrimme käymään valmentajan silmän alla kerran viikossa. Aina se ei kuitenkaan mene niin. Välillä käymme useammin, välillä harvemmin. Milloin kelit, ponin- tai minun terveys, tai ihan puhtaasti vain raha on esteenä. Sen lisäksi, että minä valmentaudun itse ponini kanssa kouluratsastuksessa, käy Kotti myös hyppäämässä ja valmentautumassa esteillä esteratsastajansa kanssa. Minä haluaisin ponia liikuttaa pelkästään valmentajien silmän alla, se olisi paras ja eteenpäin vievin reitti, mutta ei minulla sellaiseen ole varaa. Tässäkin kohtaa olen todennut, että laatu korvaa määrän. On parempi käydä vaikka harvemmin oman valmentajani silmän alla, kuin vaihtaa valmentaja edullisempaan, jolloin saisin useamman kerran valmentautua, mutta valmennuksen anti olisi jotain muuta. Meidän valmentajassa parasta on se, että hän valmentaa meitä ratsukkona, ei pelkästään minua ratsastajana. Minä haluan edetä ratsastajana nimenomaan ponini kanssa, en yksin, en vaihtaa ponia seuraavaan liukuhihnalla. Ponissa on ainesta vaikka mihin, kunhan malttaa tehdä pohjat kunnolla. Siinä on laatua, liikettä ja luonne kohdallaan. Se on täyttä kultaa, koko paketti.


 Pitkästä aikaa videomateriaalia meidän menosta. Valmennuksesta, jonka tarkoituksena oli saada ponin etuosaa kevyemmäksi, mm. avotaivutuksien kautta. 

Aina ei suju, eikä pidäkään sujua. Ei kotona eikä valmennuksissa. Asiasta on vain päästävä eteenpäin ja siinä hyvä valmentaja on kullan arvoinen. Jos ja kun haluaa edetä tasolta seuraavalle, joutuu välillä haastavien tehtävien eteen. Jos et yritä, et voi kehittyä. Tuttu ja turvallinen ei ole tie eteenpäin. Se on tie pysyä siinä, missä juuri nyt olet. Minä olen sillä tiellä pysynyt kauan, olen vaihtanut ratsua välillä, jotta saan luvan kanssa pysyä siinä tutussa ja turvallisessa. No, ratsua on vaihdettu kyllä ratsun terveydestä johtuvista syistä, mutta silti. Nyt on aikani poistua sieltä 4-5 -vuotiaiden hevosten tasolta. On aika aloittaa ratsastaminen, sillä ponini voi olla vain niin hyvä, kuin itse olen.

Vaikka juuri aiemmassa postauksessa kerroin tavoitteistani ja siitä, että emme kiiruhda vaativalle tasolle, ei se tietenkään tarkoita sitä, ettemmekö me treenaisi sitä kohti koko ajan. Kun käy väillä turvallisen tuolla puolen, vaativien asioiden äärellä, alkaa se tuttu ja turvallinen tuntua helpommalta koko ajan. Vielä puolivuotta sitten meillä ei sujunut vastalaukkakaarteet mitenkään, nyt ponilla voi hyvin laukata pientäkin kahdeksikkoa säilyttäen laukan koko ajan samana. Jotta kehityksen näkee, täytyy vähän miettiä aiempia ongelmia. Mikä meille oli vaikeaa vuosi sitten, puolivuotta sitten, kuukausi sitten? Onko se enää vaikeaa. Se on kehittymistä, huomata missä asioissa on edistynyt!

Sen sijaan, että ajattelisi vain niitä vaikeita asioita, on ajateltava myös niitä helppoja asioita. Mikä on juuri meille helppoa? Ponin peruutukset ovat hyviä, todella hyviä. Ponin kanssa olemmekin saaneet monta kertaa paperiin maininnan erinomaisista peruutuksista. Ne on niitä asioita, joista saa radalla pisteitä kotiin ja niillä voi paikata niitä heikompia asioita tuloksissa.

Kaveruus ei oikeastaan katso kokoa. 
Olen äärimmäisen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseemme valmentajan ja valmennusten suhteen. Minulla on valmentaja joka on kiinnostunut meistä ratsukkona, valmentaja jolla on positiivista kunnianhimoa, himoa tehdä meistä juuri ponin kanssa hyviä. Koska seniori-ikäinen ratsastaja ja poniratsu eivät tämän maan tantereella ole arvostettu näky. Se on näky, jossa ratsastaja ei ole päästänyt irti teinivuosistaan ja haluaa ehdoin tahdoin tuuppailla pienellä ponillaan, kun ei muuhun kykene. Meidän valmentaja haluaa murtaa tätäkin myyttiä. Ja minä haluan olla ponini kanssa siinä kantamassa omaa kortta kekoon. Seniori voi aivan yhtä hyvin ratsastaa ponia, kuin poni-ikäinenkin. Ja edetä eteenpäin.  

8.1.2018

Tavoitteet kaudelle 2018

Nyt niitä pitäisi asettaa, niitä tavoitteita, asioita, joita pitäisi tehdä ja saavuttaa vuoden aikana. Viime vuoden tavoitteet oli selkeät jo ennen vuoden alkua ja ne toteutettiin, onnistuneesti. Tälle vuodelle minun on vaikea asettaa samanlaisia tavoitteita. Ehkä siksi, että juuri tämä kuusivuotis -kausi on aina ollut se, jolloin hevoset ovat lähteneet käytöstäni, minulla ei siis aiemmin ole ollut kuusivuotiasta ratsua, jonka kanssa tavoitella jotakin määrätietoisesti. 


Kilot kuriin ja kroppa kuntoon!

Viime vuosi meni omalta osaltani pitkälti sairastaen. Milloin oli flunssaa, milloin jotain muuta. Koko ajan väsynyt ja vetämätön, aikaan saamaton olo. Eikä sitä tietenkään auttanut suuri ponimäärä, joka lisäsi stressitasoa ja hidasti jokaisesta taudinpoikasesta parantumista. Tälle vuodelle olen yrittänyt karsia ylimääräisiä asioita, onnistumalla siinä erittäin heikosti. Ponimäärän olen kaikin keinoin yrittämässä pitää pienempänä, tämä kolme on hyvä määrä ja kesästä vaikuttaisi tulevan suhteellisen helppo. 

Koska ponini on pieni ja vaadimme siltä hyvää suorittamista, en voi päästää itseäni yhtään sen helpommalla. Aloitin jo marraskuussa kuntokuurin ja sen vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä. Sen lisäksi, että kestävyyskuntoni on alkanut parantua merkittävästi, no lähtötaso olikin melko heikko, on minulta tippunut myös elopainoa. Tässä kropassa, jossa ylimääräisiä kiloja ei ole naapureille jakoon asti se on tietenkin pieniä määriä, mutta on tässä vielä muutamasta kilosta vara luopua. Mitä kevyempi lasti Kottilla on kannettavanaan, sen parempi. 

Vaikka kovasti hieroja jokaisella kerralla vihjailee salitreeneistä, en kuitenkaan vielä niin pitkälle ole menossa. En siksi, että olisin jäärä, vaan siksi, ettei yksinkertaisesti ihan kaikkeen riitä aika. Ei edes kerran viikossa. Ja uuden harrastuksen aloittaminen ei totisesti tukisi ajatustani karsia ylimääräisiä asioita. Olisiko se sitten vaikka tavoitetta vuodelle 2019? 


Ponibreeders, nuorten luokat ja muita kisoja

Kauden ehdoton päätavoite on ponibreeders, jossa Kottin kanssa on tarkoitus kilpailla neljänä päivänä, molemmat lajit. Esteillä ponin luotsaa vanha tuttu voittokuski, joka hoitaa ponin hypytyksen ja estepuolen kilpailutuksen tälläkin kaudella. Ponilla on tarkoitus kisata hiukan enemmän esteilläkin ennen pääkoitosta, viime vuonna mentiin yhdellä rataeste kisalla. Ehkä pääpaino tälle vuotta onkin nimenomaan esteillä. 

Kouluratsastuksessa meillä on toki tavoitteena aluemestaruudet, sekä keväällä että syksyllä. Ja niistä olisi kunnia saada hienolle ponille se kolmaskin kultamitali. Tai edes mitalit. Koko viime kauden kilpailimme helppo A tasolla, kohtuullisen hyvin ja tasaisin tuloksin. Nousemmeko tällä kaudella vaativalle tasolle? Olemme treenanneet kovasti ja minua houkuttaisi nostaa poni vaativiin tällä kaudella, mutta esimerkiksi ponibreeders kisataan helppo A tasolla. Hiommeko siis tulostasomme mieluummin sillä tasolla tasaisen lähelle 70%, viime vuoden 65% sijaan, vai lähdemmekö nostamaan vaatimustason korkeammalle. Tämä on ollut asia, jota on mietitty kovasti itsekseen ja valmentajien kanssa. Poni suorittaa vaativan tason asioista hienosäätöä vaille valmiina muut paitsi vaihdot. Toki kokoamisastetta, voimaa ja aktiivisuutta, niitähän vaaditaan lisää ja lisää, mutta ne tulevat siinä treenien kylkiäisinä.

Kisakalenterin täyttyessä kilpailuista, oli 6 vuotiaiden sarjakilpailun osakilpailut sen verran hajallaan maantieteellisesti, että se tuki meidän ajatuksia pysytellä tämä kausi helpommalla tasolla. Mikäli vaihdot saadaan hyvin haltuun, voimme käydä yhden vaativan Lappeenrannassa, mutta muutoin kisaamme kansallisia helppo A tason luokkia, jotka ovat avoinna nuorille hevosille. Tai no miksipä ei myös avoimiin, mikäli siellä on suhteellisen helppo A-rata tarjolla.

Nyt sitten vain kovasti omaa perusratsastusta kuntoon ja ponin kanssa tarkkaa ja täsmällistä suorittamista, jotta saadaan pisteisiin se puolikas numero lisää, jokaiseen kohtaan. Pääasia on toki pitää poni terveenä ja iloisena, työstään tykkäävänä ponina, jonka kanssa harrastaminen on mukavaa, ilman liian suuria paineita.


Frodon kanssa meillä ei ole suuria tavoitteita. Jos saamme siitä koulutettua asiallisen kärryponin, sillä täti meni ja osti ponilleen valjakkosetin, niin olisin tyytyväinen. Laatuponikilpailuihin toki tavoitellaan, mutta kaikki riippuu niin Frodon kasvusta ja kehityksestä, huonossa vaiheessa varsaa ei kannata viedä. Ponioripäivät nyt todennäköisesti meidän kohdalla toteutuvat, joten huhtikuun jälkeen tietää, hoidetaanko kesälomalla tuoretta ruunaa vai oria. 

6.1.2018

Poni - niin edullista!

Simon aikaan kuulin paljon väitteitä siitä, että tuon otuksen hinnalla pitäisin valtavan katraan poneja. Eihän kukaan sitä pahalla sano, eikä mielessä ehkä koskaan edes käy ajatus, että juuri tälle kuulijalle, eli minulle, sanat voivat olla todella ikäviä. Ehkä kukaan ei edes ymmärrä, miten paljon toiveita, odotuksia ja ennen kaikkea konkreettista työtä ja aikaa Simoon laitettiin. Raha, se on vain paperia, sitä painetaan koko ajan lisää, mutta aika, se on meillä kaikilla rajallinen. Ja se hevonen, se todella oli jotain! 

Hevonen nieli sitä paperille painettua valuuttaa tuon tuosta. Se söi paljon heinää. Sen kanssa käytiin klinikalla kerta toisensa jälkeen. Tonni sinne, toinen tänne. Kuka niitä roposia oikeasti laskee? Kaikella on arvonsa, myös niillä tunteilla ja onnistumisilla, joita Simo tarjosi meille hyvinä päivinä. Ne ovat jokaisen euron arvoisia, ne ovat sellaisia, joita ei poneilla koskaan voi saada, eikä tavallinen palkansaaja rahoillaankaan. Tietenkin sitä toivoi, että joskus helpottaisi, joskus hevonen olisi terve ja antaisi lisää wow-fiiliksiä. Että joku päivä kaikki se käytetty raha tuntuisi pieneltä, siis todella pieneltä sijoitukselta. Mutta kurssit ei aina ole nousussa, niin kuin meidän kohdalla kävi. Sanotaan, ettei hevoseen kannata laittaa enempää rahaa, kuin on valmis menettämään. Se on totta! Pätee myös ponien kohdalla.

Kuuntelin sitä "ponit ovat edullisempia" -fraasia vuosia, jo ennen Simoakin.  Minulla on ollut kolme hevosta tallissa samaan aikaan. Nyt minulla on kolme ponia. Siispä myös hyvinkin käsitys siitä todellisuudesta, tämän fraasin takaa. Ja ei, ei ruoho ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolen, uskokaa tai älkää! 


Ajatuksen tasolla ponin pito voi olla edullisempaa. Syöhän poni mahdollisesti vähemmän heinää ja rehua. Mutta silloin kyse on kuukausitasollakin vain muutamista kymmenistä euroista, joka ei kaiken hevoskulujen rinnalla tunnu enää missään. Olen kuitenkin todennut, että kyse on enemmänkin siitä, miten harrastaa. Jos eläin, oli se sitten poni tai hevonen, on oloneuvoksena, ei sen pito ole kallista. Tällöin heinälasku hevosen kohdalla voi olla huomattavasti suurempi kuin ponin omistajalla. Mutta jos ajatellaan urheilevaa eläintä, ei poni jää kuluissaan yhtään hevosta edullisemmaksi. 

Asuminen
Tallivuokrat vieraalla voi olla ponikarsinoilla joitakin kymppejä edullisempia. Mutta tällaisessa kotitallissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Tallin seinät, karsinat ja irtaimisto on ihan yhtä kallista, oli sinne tulossa asumaan poni tai hevonen. Tässä kohtaa muuten helposti kävisi niin, että ponitalli tulisi kalliimmaksi, saisihan siihen tilaan useamman karsinan. Jokainen väliseinä, ovi ja kalterit maksavat lisää euroja. 

Ulkoilualueet on oltava yhtälailla kunnossa, oli siellä asukkaana sitten iso tai pieni. Maanrakennus ja tarhan pohjien teko on aivan yhtä kallista, sitä urakoitsijaa ei kiinnosta, tallaako tiloilla hevonen vai poni. Tarhan aidat tulevat ponille helposti kalliimmaksi, ne kun osaavat olla karkailun mestareita, eikä kolme sähkölankaa riitä mitenkään. Meillä kulkee nykyisin 7 lankaa aidoissa, ja ihan aina otukset eivät silti ole aidan oikealla puolella. Hevosille riitti mainiosti kahdesta kolmeen lankaa.

Kuivike kastuu yhtä paljon ponin pissistä kuin hevosenkin. Karsinoissa on oltava tavaraa reilusti, isot karsinat syö sitä tietenkin paljon enemmän kuin pienet, mutta pieni määrä asukkaita suuressa tilassa on ehkä taloudellisempaa kuin suuri määrä pienessä. Ponit paskovat tasan saman verran kuin hevoskaverinsakin - se mikä menee suusta sisään, tulee pyllystä ulos. Loppujäte on yhtä ekologista ja "haluttua" tavaraa, oli se sitten tullut isosta tai pienestä masiinasta. 



Ruokinta - syö kuin hevonen, vai pitäisikö sanoa kuin poni?!
Hevonen syö niin paljon enemmän! Näinhän sitä sanotaan. Mutta ei, ei se niin ole. Poni syö kyllä ihan yhtä paljon. Ei ehkä sitä heinää ja rehua kiloissa, vaan euroissa.
Hevoselle pystyi ostamaan heinät sieltä mistä halvalla sai. Ponille täytyy etsiä kirppujen ja alkueliöiden kanssa mahdollisimman vähän sokeria sisältävää, hyvällä srv-arvolla olevaa priimaheinää. Ei kuulkaa olekaan niin helppoa, eikä varsinkaan halpaa! No myönnän, että meillä tätä ongelmaa ei onneksi ole. Mutta valtaosalla ponin omistajista on. Heinää poniotuksemme syövät kahdeksan kuivakiloa päivässä, per turpa. Eikä se niiden rungon perusteella ole yhtään liikaa. Hevoset söivät kymmenen kiloa, joten se kaksi kiloa heinää ei kovin suurta eroa heinälaskuun tee.

Rehut, ne vasta ponin omistajalle päänvaivaa aiheuttaakin. Aivan kuin vatsaongelmaisen hevosen omistajallekin. Markkinoiden ponirehut eivät ole suunniteltu suorittaville poneille. Suuressa osassa hevosmalliston rehuja sokerit ovat aivan liian suuret ponille. Siispä kaupasta säkki sitä kalleinta, ulkomailta tuotua rehua, kiitos! Sitä juuri, jota valmistusmaassa saisi 15€ säkkihintaan, mutta suomalainen ponitäti maksaa mieluusti liki 80€ säkistä. Ja ponin syöttömäärillähän kivennäisaineet eivät mitenkään riitä, joten lisätään laskuun vielä erikseen kivennäinen, eikä mikä tahansa. Jokainenhan tietää, että se halvin on arvoiltaan aivan päin puuta, vaikka miten sumplisi. Kyllä, joskus olen katkera, kun en ole ostanut suomenhevosta, joka voisi syödä kotimaista prixiä jokusen litran päivässä  ja omistaja sekä hevonen olisi tyytyväisiä!

Mutta nyt alkaakin ponin omistajien juhlakausi, kun päästään vitamiiniosastolle. Jokainen urheilija, niin myös hevoseläimet kokoon katsomatta, tarvitsevat lisäravinteita. Vitamiineja, elektrolyyttejä jne. Tässä kohtaa poniotuksen omistajat hyppivät riemusta, sillä annostusohje on poneille n. puolet siitä mitä hevoselle! Tosin varsaponin omistaja ei hypi riemusta, sillä varsaponi vaatii hevosannoksen. Eli pumppupulloissa ponille riittää yksi painallus, kun hevoselle menisi kaksi! Ja heti saatiin kulut tasattua!

Ponin ruokinta on kuin nuoralla kävelyä. Yleisesti ottaen ne ovat hyviä rehun käyttäjiä. Urheileva poni kuitenkin myös kuluttaa, joten sen ruokkiminen riittävästi on kuin venäläistä rulettia. Toisinaan epäonnistuu ja vastassa on valtava pallo, etenkin kesäaikaan. Mutta helposti ne myös kuluttavat liiankin paljon ja elämä painonhallinnan kanssa on jojoilua.


Varusteet
Ponin kokoisiin varusteisiin menee vähemmän materiaalia, sitä voisi heti kuvitella, että se myös näkyisi hinnassa. Hevoselle selkeä full oli aina sopiva, mallista tai merkistä riippumatta. Ostapa ponille pony - ja voit todeta, että perseelleen meni! Ponille harvoin saa kokonaista suitsikomplettia sopimaan, ilman osien vaihtoa. Otsapannat ovat liian lyhyitä, turpahihnat kireitä, mutta poskihihnat sopivia. Cob koossa poskihihnat jää auttamatta isoiksi, turpahihnan osuessa ehkä hyvällä tuurilla sopivaksi. Otsapannat, ne on otettava hevososastolta. Siispä vaihtoehtona on ostaa osia, toivoa, että soljet käy yksiin vastakappaleen kanssa ja kasata suitset pala kerrallaan. Tai ostaa kahdet eri kokoiset suitset.

Satulan metsästys on jo aivan toinen juttu. Riittävän pieni, riittävän leveä. Riittävän satula. Isomman ponin kanssa ongelma varmasti helpottuu, mutta 15" satulakoko oli yhtä itkua, kun sopivaa ei ole! Loimissa 115cm koko on shettismallia. Mutta kun minulla on iso poni, pienessä koossa! Siispä takuu varmaan merkkiin kääntyminen. Hevoselle niitä löytyi läjäpäin käytettynä. Arvatkaapa löytyykö ponille?! Ja suomalaisista tavaramarketeista niitä ei koskaan löydy hyllystä, siispä visa vinkumaan ulkomaisiin nettikauppoihin.

Ylipäätään ponille varusteiden metsästys on ollut oikeasti metsästystä. Poneille valmistetaan paljon hömppää, vaaleanpunaista ällöä. Missä on ne ponivarusteet, jotka ovat asiallisia ja klassisia. Markkinoilla on paikka vakavasti otettavien ponien varusteille.

Muut kulut
Lopulta päästään siihen, että eläinlääkäri maksaa yhtä paljon ponille kuin hevoselle. Ponius, kuvitelmista huolimatta, ei tarkoita sitä, että eläin ei sairastuisi. Poni sairastaa siinä missä hevonenkin, niille tulee vaivoja aivan samalla kaavalla kuin hevosillekin. Ne tarvitsevat myös hoitoa, aivan samalla tavalla kuin hevonenkin. Hieroja ja osteopaatti, ponin koosta huolimatta, ottavat saman tuntitaksan kuin isommallakin otuksella. Urheileva poni tarvitsee lihashuoltoa yhtä paljon kuin hevonenkin. Ja itseasiassa Kotti on nauttinut palveluista kaikista eniten, huomattavasti enemmän kuin yksikään hevoseni.

Valmennukset ja kisakulut ovat aivan yhtä kalliita ponilla kuin hevosellakin. Ponilla vain sen numero 7 saaminen vaatii kisoissa paljon enemmän kuin hevosella, johon taas tarvitaan valmennusta enemmän. Tämä on täysin minun henkilökohtainen kokemus ja näkemys asiasta, monen hevosen, sekä ponin kokemuksella. Ponin ratsastaminen vaatii tällaiselta tädiltä paljon enemmän, minun oli helpompi ratsastaa isosti liikkuvia hevosia, joiden kanssa avuillaan sai olla hitaampi. Ponin jalat liikkuvat rungon alla paljon nopeammin, joten apuni on oltava nopeampia. Siispä lisää valmennusta!


Summa summarum. 

Ponin pito voi tulla edullisemmaksi, jos poneja pitää vain pihankoristeena. Urheiluponin pito ei ole yhtään sen edullisempaa kuin hevosenkaan! Elämä on valintoja, jos halvalla haluaa päästä, on parasta laittaa ponit kokonaan pois. Muutoin, ei ole merkitystä, mitä tallissa asustaa, tämä on elitistinen harrastus. Ne harrastavat, jotka pystyy, juuri siten, kuin pystyy.